Stenskärin taikaa ja juhannusyön lumoa

12.6. - 14.6.

Jo aikaisin keväällä, veneblogeista bongattuna, oli tarkoituksena suunnata Helenan keula kohti Brännskäriä. Valitsimme aiemmassa postauksessa mainitun Dalskärin perjantai-illan kohteeksi, josta lauantaina suuntaisimme Brännskärin luontopolkua kiertämään.







































Dalskärin perjantai-ilta oli mahtava! Satamaan kertyi illan mittaan useita seurueita, kun työt kaupungin sykkeessä olivat vihdoin päästäneet veneilijät viikonloppuvapaille. Totesimme yhteen ääneen gastin kanssa, että perjantaina neljän jälkeen, ainakaan moottoriveneilijänä, ei ole yhtään liian myöhäistä lähteä saariston kansallispuistoon tutkimusretkeilemään.

Dalskär on erittäin suojaisa poukama, joka on vähintään maineensa veroinen luonnonsatamakohde turkulaiselle viikonloppuveneilijälle tai helsinkiläiselle kesälomareissaajalle.

Lauantai-aamulla lähdimme kohti Brännskäriä. Perille saavuttua tuuli oli kuitenkin yltynyt ja keikutti laituriin kiinnittyneitä veneitä niin, että teimme nopean ratkaisun kohteen vaihdosta.

Läheisestä Stenskäristä olimme kuulleet hyvää, joten kiinnityimme noin kymmenen minuutin siirtymisen jälkeen poijuun meille uudessa satamassa. Pikainen suunnitelmamuutos osoittautui erittäin onnistuneeksi, sillä vietimme ikimuistoista aikaa saaristolaistilan idyllissä ja luontopolun uudessa näkötornissa kruunaten viikonlopun paikallisella saaristolaislimpulla, josta nautimme kokonaisen viikon ajan.

19.6. - 21.6.

Kevään Facebook-tapahtumakutsun otsikko "Juhannus Impivaaran metsissä" antoi olettaa meidän joutuvan eristäytymään Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen mukaisesti syrjään, yksinäisyyteen, synkkyyteen.

Keskikesän juhlaan vuokrasimme ystäväporukan kesken Kemiönsaaresta rantamökin, josta löytyi kaikki tarpeellinen veneilijän tukikohdaksi: sauna, hiekkaranta, laituri ja huussi. Vietimme kaksi rauhallista (lue: railakasta) päivää grillaten, saunoen ja jutustellen kesän ohjelmista, suunnitelmista ja toteutumattomista unelmista. Jälkikäteen ajatellen impivaara käsitteenä ei ollut kaukaa haettu, mutta sitäkin parempi tapa viettää juhannus 2015!

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

2015!

25.4.

M/Y Helenan toinen kausi omistuksessamme starttasi hyvissä ajoin ennen perinteistä vappuristeilyä. Veneen omistajalle aina niin pitkä ja harmaa kuivakausi oli vihdoin loppu! Syksyn nostossa, eikä kevään laskussa osoittautunut suurempia ongelmia uudesta traileristakaan huolimatta. Lämmin venehalli oli äärimmäisen helppo tapa hoitaa talvisäilytys, kun vierotusoireita pääsi tyydyttämään aina halutessaan esimerkiksi Hempelin maalipurkin tai Autoglymin vahaliinan kanssa. Varustelistakin piteni hieman VHF-radiopuhelimen, keulan ankkuriliinan ja keulaluukun hyttysverkon ansiosta.

29.5. - 31.5.

Vappuristeilyn perinteet ovat juurtumassa turhankin syvälle, eli hoidimme reissun rutiininomaisesti Paraisten Portilla. Täällä hyvä ruoka ja toimiva huolto (vesi- ja polttoainetankin täyttö) pitävät kuitenkin matkalaiset tyytyväisinä hienon näköalaravintolan kera.

Helsingholmenin sauna talviturkin heittoineen mahtuu myös toukokuun veneilyiltamiin, mutta kuvat ovat vasta väliotsikon viikonloppureissulta;

Karuna - Nauvo - Seili - Pensar - Karuna

Halusimme viettää viikonlopun meille uusissa satamissa ja kohteiksi olimme haaveilleet Dalskäriä sekä Brännskäriä. Kova etelätuuli esti kuitenkin yllättäen pääsyn ulommille vesille ja päädyimme tutun turvalliseen Nauvoon. Täällä oli kesän vilske täysin käynnissä - meilläkin!

Olemme jo viimekesänä välillä huomanneet selailevamme Seilin historiasta kertovia sivuja. Tässä oli hyvä, meille uusi kohde tutustuttavaksi! Saaressa on kuitenkin vain yksi huviveneilijöille sallittu laituri ja me tajusimme tietenkin rantautuneemme väärään. Parin tunnin tutustumiskierroksen jälkeen omatuntomme kolkutti niin kovaa, että suuntasimme Pensariin.

Pensar Syd ravintola oli harmittavasti suljettu - toisaalta saimme kaipaamaamme rauhaa ainoina laituripaikkaan kiinnittyneinä. Saari on mahtava ja tänne aiomme palata ihailemaan saaristoa korkealta kalliolta, kuvittelemaan sotaharjoitusten tunnelmaa bunkkereissa ja ehkä maistamaan ravintolan tarjontaa.

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.