Stenskärin taikaa ja juhannusyön lumoa

12.6. - 14.6.

Jo aikaisin keväällä, veneblogeista bongattuna, oli tarkoituksena suunnata Helenan keula kohti Brännskäriä. Valitsimme aiemmassa postauksessa mainitun Dalskärin perjantai-illan kohteeksi, josta lauantaina suuntaisimme Brännskärin luontopolkua kiertämään.







































Dalskärin perjantai-ilta oli mahtava! Satamaan kertyi illan mittaan useita seurueita, kun työt kaupungin sykkeessä olivat vihdoin päästäneet veneilijät viikonloppuvapaille. Totesimme yhteen ääneen gastin kanssa, että perjantaina neljän jälkeen, ainakaan moottoriveneilijänä, ei ole yhtään liian myöhäistä lähteä saariston kansallispuistoon tutkimusretkeilemään.

Dalskär on erittäin suojaisa poukama, joka on vähintään maineensa veroinen luonnonsatamakohde turkulaiselle viikonloppuveneilijälle tai helsinkiläiselle kesälomareissaajalle.

Lauantai-aamulla lähdimme kohti Brännskäriä. Perille saavuttua tuuli oli kuitenkin yltynyt ja keikutti laituriin kiinnittyneitä veneitä niin, että teimme nopean ratkaisun kohteen vaihdosta.

Läheisestä Stenskäristä olimme kuulleet hyvää, joten kiinnityimme noin kymmenen minuutin siirtymisen jälkeen poijuun meille uudessa satamassa. Pikainen suunnitelmamuutos osoittautui erittäin onnistuneeksi, sillä vietimme ikimuistoista aikaa saaristolaistilan idyllissä ja luontopolun uudessa näkötornissa kruunaten viikonlopun paikallisella saaristolaislimpulla, josta nautimme kokonaisen viikon ajan.

19.6. - 21.6.

Kevään Facebook-tapahtumakutsun otsikko "Juhannus Impivaaran metsissä" antoi olettaa meidän joutuvan eristäytymään Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen mukaisesti syrjään, yksinäisyyteen, synkkyyteen.

Keskikesän juhlaan vuokrasimme ystäväporukan kesken Kemiönsaaresta rantamökin, josta löytyi kaikki tarpeellinen veneilijän tukikohdaksi: sauna, hiekkaranta, laituri ja huussi. Vietimme kaksi rauhallista (lue: railakasta) päivää grillaten, saunoen ja jutustellen kesän ohjelmista, suunnitelmista ja toteutumattomista unelmista. Jälkikäteen ajatellen impivaara käsitteenä ei ollut kaukaa haettu, mutta sitäkin parempi tapa viettää juhannus 2015!

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

2015!

25.4.

M/Y Helenan toinen kausi omistuksessamme starttasi hyvissä ajoin ennen perinteistä vappuristeilyä. Veneen omistajalle aina niin pitkä ja harmaa kuivakausi oli vihdoin loppu! Syksyn nostossa, eikä kevään laskussa osoittautunut suurempia ongelmia uudesta traileristakaan huolimatta. Lämmin venehalli oli äärimmäisen helppo tapa hoitaa talvisäilytys, kun vierotusoireita pääsi tyydyttämään aina halutessaan esimerkiksi Hempelin maalipurkin tai Autoglymin vahaliinan kanssa. Varustelistakin piteni hieman VHF-radiopuhelimen, keulan ankkuriliinan ja keulaluukun hyttysverkon ansiosta.

29.5. - 31.5.

Vappuristeilyn perinteet ovat juurtumassa turhankin syvälle, eli hoidimme reissun rutiininomaisesti Paraisten Portilla. Täällä hyvä ruoka ja toimiva huolto (vesi- ja polttoainetankin täyttö) pitävät kuitenkin matkalaiset tyytyväisinä hienon näköalaravintolan kera.

Helsingholmenin sauna talviturkin heittoineen mahtuu myös toukokuun veneilyiltamiin, mutta kuvat ovat vasta väliotsikon viikonloppureissulta;

Karuna - Nauvo - Seili - Pensar - Karuna

Halusimme viettää viikonlopun meille uusissa satamissa ja kohteiksi olimme haaveilleet Dalskäriä sekä Brännskäriä. Kova etelätuuli esti kuitenkin yllättäen pääsyn ulommille vesille ja päädyimme tutun turvalliseen Nauvoon. Täällä oli kesän vilske täysin käynnissä - meilläkin!

Olemme jo viimekesänä välillä huomanneet selailevamme Seilin historiasta kertovia sivuja. Tässä oli hyvä, meille uusi kohde tutustuttavaksi! Saaressa on kuitenkin vain yksi huviveneilijöille sallittu laituri ja me tajusimme tietenkin rantautuneemme väärään. Parin tunnin tutustumiskierroksen jälkeen omatuntomme kolkutti niin kovaa, että suuntasimme Pensariin.

Pensar Syd ravintola oli harmittavasti suljettu - toisaalta saimme kaipaamaamme rauhaa ainoina laituripaikkaan kiinnittyneinä. Saari on mahtava ja tänne aiomme palata ihailemaan saaristoa korkealta kalliolta, kuvittelemaan sotaharjoitusten tunnelmaa bunkkereissa ja ehkä maistamaan ravintolan tarjontaa.

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

Lomareissu, Rödhamn - Kökar - Helsingholm

7.8. - 9.8.

Kökar oli jättänyt mieliimme niin hyvät muistot, ettei kohdetta voinut ohittaa ilman stoppia satojen kalliokarien maisemiin. Edellinen visiittimme Kökarin Sandvikissa tapahtui vuonna 2012 appivanhemmilta lainatulla SeaRay Sundancerilla.

Satama oli todella hiljainen saapuessamme puolilta päivin perille. Osaltaan laituripaikkojen tyhjyyteen, ainakin moottoriveneiden osalta, vaikutti 8m/s puhaltava tuuli. Kihdillä tällainen tuuli nostattaa kohtuullisen kokoisen aallokon, josta Flipper kuitenkin selvisi mallikkaasti. Itseasiassa aallot olivat niin laajoja, ettei meno ollut hakkaamista lainkaan.

Päivällä taivaalta tippuivat lomareissun ainoat sadepisarat, mutta pilvet hälvenivät onneksi parin tunnin kuluessa. Sään selkeydyttyä vuokrasimme satamakonttorista saunan illaksi ja fillarit kauppareissua varten. Kökar Lanthandel sijaitsee Karlbyn satamassa, jonne on juuri sopiva pyöräilymatka (noin 4 kilometriä) ja matka on antoisa kiemuraisen, punaisen tien ansiosta. Huomiota kannattaa kiinnittää myös paikallisten hauskoihin yksityiskohtiin, kuten postilaatikoihin!

Iltaa vietimme saunoen juuri valmistuneessa rantasaunassa ja syöden kesäruokaa. Hauskaa viihdettä on myös seurata kanssaveneilijöiden rantautumista - tietenkin tarjoten apua mahdollisuuksien mukaan. Tällä kertaa vastapuolelle laituria kiinnittyi uusi Princess 60, rekisterinumerona kyrillisiä kirjaimia. Aluksen isäntäperheellä olikin palkattuna kippari, joka hoiti niin kiinnittymisen kuin irrottamisenkin yksin! Melkoista ammattitaitoa vaatii, sillä ylimääräistä tilaa laiturissa ei juurikaan ollut ja tuulikin osui taas Sandvikiin.

 

Perjantaiaamuna lähdimme uhmaamaan Kihdin aaltoja, kompassin osoittaessa tuttuun ja turvalliseen Helsingholmaan. Juuri ennen satamaan saapumista sivuaallot keikuttivat Helenaa niin, että Volvo Penta imaisi ilmeisesti ilmaa polttoaineletkuihin ja kierrokset vaelsivat parin minuutin ajan. Satamassa ei kuitenkaan paljastunut mitään erikoista, joten päätin tutkia ongelmaa paremmalla ajalla, koska moottori toimi täysin normaalisti tämän jälkeen.

Satamaan naapuriksemme saapui tuttu Sundancer vastaanottamaan lomareissulaiset tutuille vesille. Snorkkelille ja räpylöille oli jälleen käyttöä, koska viimeksi Helsingholmenissa uidessa veden lämpötila oli 11°C - nyt reilusti yli 20°C!

Helsingholmenin vuokrasauna tuli myös vihdoin testattua ja se antoi mukavat löylyt, täysin omassa rauhassa auringonlaskun puolella. Näitä hetkiä muistellessa joulukuun räntäsateessa ymmärtää, miksi maksaa veneen huollosta maltaita ja käyttää vapaa-aikaansa pohtien mahdollisia varusteostoja M/Y Helenalle.

 


Tulevia seikkailuja varten!

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

Lomareissu, Maarianhamina - Rödhamn

6.8.

Maarianhaminassa pyörittyjen päivien jälkeen miehistön mieli halajaa merelle. Kohde oli jo hyvissä ajoin, reittisuunnitelmaa tehdessä, päätetty: Rödhamn. Siirtyminen näiden satamien välillä ottaa vain hetken, kuten seudulla liikkuneet tietävät. Aallokko ei ehtinyt vielä aamupäivällä nousta kovinkaan korkeaksi, joten saimme paahtaa normaalia 27,5 solmun nopeutta koko matkan. Toisaalta oli mukavaa saada poijuhaka kiinni jo hyvissä ajoin!

Rödhamn oli hehkutuksen veroinen kohde - ellei enemmän. Maasto karua kalliota satoine kummeleineen, rakennukset taattua saaristoarkkitehtuuria laiturin kiemurrellessa nettikuvien mukaisesti rannanmukaisesti.


Kävelyretkellä saaren ympäri löysimme mahtavan laguunin, jonne päätimme tulla ensimmäistä kertaa uittamaan ostamiamme räpylöitä ja maskia. Kannatti! Pohjasta tosin paljastui melkoinen määrä naulaisia lautoja ja roskaa - jotenkin pysäyttävää.

 


Rödhamnissä vietetyn vuorokauden jälkeen päädyimme "tuttuun" saariryhmään Kihdin keskelle...

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

Lomareissu, Kastelholm - Maarianhamina

3.8. - 5.8.

Kippari oli jo pitkään halunnut esitellä tarkemmin työmatkoilla tutuksi tullutta Maarianhaminaa gastille. Viivyimme osittain tästä syystä - osittain navakan 11m/s tuulen vuoksi pikkukaupungissa pidempään. Siirtyminen Kastelholmasta tapahtui luonnollisesti Lumparnin aukon reunaa pitkin, Lemströmin kanavan läpi Maarianhaminan itäsatamaan. Itäsataman saniteettitilat saunoineen olivat hieman likaiset, kenties parhaimman sesongin suurempia jälkiä ei vielä oltu ehditty siivomaan. Tämä ei meitä suuremmin haitannut, sillä vietimme päiviä paljon Lilla Holmenin uimarannalla, Gröna Uddenin leirintäalueen rantaa pitkin hölkäten ja Gallerian pikkukauppoja kierrellen.

Maarianhaminassa näyttää olevan aktiivinen purjehdusharrastus voimissaan, sillä joka ilta (työmatkoillakin bongattu) nuoret laskevat pienet jollansa vesille ja lähtevät kiertämään Slemmernin aukkoa. Isät hyppäävät kilpamallisiin Jeanneau-purjeveneisiin hakemaan 20 solmun nopeuksia samalla aukolla... ...ja hurjimmat nousevat kantosiipien päälle silmämääräisesti haastaen Bustereita.

Länsisatamasta, Åss Paviljongenissa nautittujen Coronoiden jälkeen löysimme vihdoin pitkään etsimämme Ahvenanmaan ystävyyslipun. Nämä olivat loppu kaikista keskustan kaupoista, joista pitkään niiden perään kyselimme. Jälkikäteen huomasimme niitä löytyvän myös omasta satamakonttoristamme... Erittäin mukava piristys liehumaan Suomen lipun kaveriksi!

Ahvenanmaan merenkulkumuseo oli yksi kaupunkikohteemme kiinnostavimmista visiiteistä. Jo pelkästään rakennus on arkkitehtoonisesti niin hieno, että se kutsuu sisälleen tutustumaan lisää. Pääsylippuun kuuluu myös sisäänpääsy entiseen rahtipurjealukseen, nykyiseen museolaiva Pommerniin. Täällä olimme viime kerralla kiertäneet, joten käytimme aikamme varsinaisessa museossa.

Merimuseossa on sopivan mittaisia, kiehtovia tarinoita - faktoja ja fiktioita seinillä. Täällä hurahtaa helposti useampi tunti merihenkisiin esineisiin, rakennustekniikoihin ja vaikkapa merimiessolmuun tutustuen. Suosittelemme!

Kolmen Maarianhaminassa nukutun yön jälkeen oli korkea aika käynnistää Helenan sydän ja siirtyä Rödhamniin, josta seuraavassa lisää... 

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

Lomareissu, Kotisatama - Kastelholm

2.8.

Helenan hankintaprojekti alkoi suunnilleen vuoden 2014 venemessujen aikoihin. Kevät oli kiertoajelua autolla käytettyihin veneihin tutustuen, eri malleja vertaillen ja osuuspankin lainalaskuria väännellen. Ajatuksissa siinsi - erittäin kaukana, lähes ulottumattomissa - kesälomareissu omaa venettä kipparoiden.

Jälleen yksi elokuinen hellepäivä oli koittanut ja M/Y Helenan voimanlähde käynnistyi jo totutusti hörähtäen. Kannoimme painavan kuorman matkatavaroita autosta paattiin; ruokaa, uimaräpylöitä, vaatteita ja juomavettä. Gastin järjestellessä tavarat paikoilleen klikkailin reitin Karuna - Kastelholm Navionicsiin. Noin sadan merimailin matkaan oli varattu aikaa yksi päivä säätiedotuksen vuoksi, joka lupasi tuleviksi viideksi päiväksi 8 - 11m/s etelätuulia.

Ajoimme ensimmäisen etapin noin parissa tunnissa. Pysähdyimme siis täyttämään veneen polttoainetankin Korpoströmissä. En tiedä, onko ainoastaan meillä huonoa tuuria meriasemien kanssa. Turussa S-Marinin asemalla olemme tapelleet automaatin kortinlukijan kanssa, ja nyt Korpoströmissä koko pumppu oli irtisanoutunut toiminnasta. Kannoimme 30 litraa ykköspumpulta, eli autojen tankkauspisteeltä, kanisterein Helenaan. Onneksemme tankissa oli yli puolet jäljellä, joten uskalsimme lähteä ylittämään Kihdin aukkoa. Veneellä liikkuessa on kuitenkin aina mukavampi tunne, kun tietää polttoainetta riittävän myös yllättäviin tarpeisiin.

Merenkäyntiä ei juuri nimeksikään ollut laivojen aaltoja lukuunottamatta. Viking Grace näyttää Helenan perspektiivistä vielä massiivisemmalta, kuin siellä juhliessa ymmärtääkään. Laivan suunnittelussa on kuitenkin otettu erityisesti käyttökohde huomioon, eikä se muodosta pientä yhteysalusta suurempaa aaltoa saarten rantoja kuluttamaan.

Kastelholman vierasvenesatama sijaitsee linnan ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon kupeessa. Linna on toki paikan mahtavin nähtävyys, mutta vanhoihin rakennuksiin on erittäin mielenkiintoista tutustua opastekylttien avustuksella. Yhden hirsiladon Helenakin kelpuuttaisi venevajakseen.

Paikka työllistää ravintoloiden ja lipunmyynnin lisäksi myös muuta henkilökuntaa, joka nostaa kohteen vierailuarvoa entisestään.

Kastelholman linnan historia ulottuu 1300-luvulle, josta se on ollut aktiivisemmassa käytössä 1600-luvun loppupuolelle. Sen jälkeen rakennus on päässyt rapistumaan pahasti, kunnes sitä on viimein kunnostettu - tai ainakin rapistuminen on pysäytetty - ja kohteesta on tehty turistikohde. Tästä kohteesta riittäisi raapustettavaa vaikka kuinka paljon, mutta jääköön tarkempi tutustuminen jokaisen omalle vastuulle.

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

Neljä päivää

24.7. - 27.7.

Startti torstaina kotisatamasta Högsåraan - kesän lähes pakollinen vierailu Farmors Cafeen. Onhan siellä käyty lapsesta asti, jolloin saaressa toimi ruokakauppakin edellä mainitun lisäksi. Kaupalla on edelleen lahdessa laituri, johon saa vapaasti kiinnittyä ja venevajan kyljessä sijaitsevaan laatikkoon saa omantunnon mukaan luovuttaa laiturin käyttömaksun. Me kuitenkin suunnittelimme viettävämme saaressa kaksi yötä, joten päädyimme iskemään haan kiinni varsinaisen vierasvenesataman poijuun. Niin, vielä kahvilallakin on uusi oma laiturinsa lossin vieressä, jonne toivotaan päiväkävijöiden suuntaavan. En ihmettele, että veneilijät olivat hukassa tultuaan häädetyksi vierasvenelaiturista, kun kertoivat suuntaavansa illaksi muualle!

Pidämme saaristossa siitä, että ihmisille järjestetään monenlaista pientä kisailua, näyttelyä ja katseltavaa. Högsårassa esiintyi trubaduuri perjantai-iltana ja vähän sitä ennen lähti 14 + 1 hengen soutuvene liikkeelle ainakin oman kiinnostukseni herättäen.

Kahden Högsårassa vietetyn päivän jälkeen mieli teki jo suuresti liikkeelle - totesimmekin veneilyn olevan siinä mielessä aktiivilomailua, ettei paikallaan yhtään kauempaa viihdy. Plotteriin piirtyi viiva suunnilleen samaa reittiä takaisin, josta olimme tulleetkin. Tällä kertaa matkasimme kaverin luo Kuusistoon Paraisten kanavan läpi. Kanavan piti olla hieno kokemus, mutta viimeisen sillan kohdalla (pohjoisessa päässä) saimme pohjakosketuksen! Ajoin erittäin varovasti tyhjäkäynnillä eteenpäin vetäen usean pikkuveneen letkaa perässäni, joten vaurioita ei syntynyt onneksemme ollenkaan. Onni onnettomuudessa.
Kuusistossa oli luvassa kesäillan viettoa suurella porukalla. Nautimme illasta hyvän ruoan, kylpytynnyrin ja yli 20-asteisen meriveden kera. Illan päätteeksi oli luksusta kävellä kymmenen metriä omaan veneeseen nukkumaan, kun muut pohtivat taksimaksujen puolittamista. Meidän liikkuminenhan on lähes ilmaista...

Sunnuntai-aamuna maittavien laiturikahvien jälkeen lähdimme kompassilukemaan 180°, Höglandetiin. Pidimme saaresta erittäin paljon edellisellä kerralla ja sen sijainti oli sopivan lähellä kotisatamaa, joka odotti seuraavana päivänä... piti odottaa... Vietimme saaressa tukalan kuuman päivän lämpömittarin osoittaessa reilusti yli 30° celsiuksen lukemaa, ilman seisoessa täysin paikallaan ja sinilevän täyttäen kaikki poukamat.

Emme olleet juoneet alkoholia päivän aikana, olimme levänneet koko päivän ja nukkuneet huonosti edelliset yöt lämpötilan vuoksi. Lähdimme 23.15 kohti kotisatamaa tuulen kääntyessä puhaltamaan Helenan keulaa kalliota kohti. Olin katsellut ja kuunnellut pitkin kesää veneiden liikkumista keskiyön aikaan miettien, miksi joku vielä silloin liikkuu. Nyt kokeilunhalu yhdistettynä muuttuneeseen sääennustukseen sai meidät irroittamaan köydet rannasta ja kiskaisemaan ankkurin ylös. Erittäin hieno kokemus, mutta AIS-vastaanotin ja tutka olisivat olleet tarpeellisia heinäkuun lopun pimeydessä.

Laivastossa palvellessa - öljyntorjunta-alus Hallin navigointijärjestelmiä seuratessa - olin oppinut haaveilemaan  laadukkaasta navigaattorista, AISsista ja tutkasta myös omaan hamassa tulevaisuudessa kotirantaan ostettavaan veneeseen. Mielestäni huviveneen turvallisuuteen satsaaminen ei koskaan mene hukkaan, onhan vene aina omistajalleen rakas, miehistöstä puhumattakaan. Onnettomuuden ennaltaehkäisy on mukavampaa kuin sen kokeminen.

Siirryimme tällä kertaa Ipadin navionicsin, Garminin plotterin ja tähystäjän havaintojen perusteella matkan pienestä aallokosta nauttien Höglandetista kotisatamaan. Klo 00.30 keulaköydet olivat jälleen turvallisesti siansorkassa kotilaiturin knaapissa. Ei pimeäajo mitään rakettitiedettä ole, kunhan laitteet toimivat, tähystäjän näkö pysyy skarppina ja kipparin mieli tyynenä.

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.