sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lomareissu, Rödhamn - Kökar - Helsingholm

7.8. - 9.8.

Kökar oli jättänyt mieliimme niin hyvät muistot, ettei kohdetta voinut ohittaa ilman stoppia satojen kalliokarien maisemiin. Edellinen visiittimme Kökarin Sandvikissa tapahtui vuonna 2012 appivanhemmilta lainatulla SeaRay Sundancerilla.

Satama oli todella hiljainen saapuessamme puolilta päivin perille. Osaltaan laituripaikkojen tyhjyyteen, ainakin moottoriveneiden osalta, vaikutti 8m/s puhaltava tuuli. Kihdillä tällainen tuuli nostattaa kohtuullisen kokoisen aallokon, josta Flipper kuitenkin selvisi mallikkaasti. Itseasiassa aallot olivat niin laajoja, ettei meno ollut hakkaamista lainkaan.

















Päivällä taivaalta tippuivat lomareissun ainoat sadepisarat, mutta pilvet hälvenivät onneksi parin tunnin kuluessa. Sään selkeydyttyä vuokrasimme satamakonttorista saunan illaksi ja fillarit kauppareissua varten. Kökar Lanthandel sijaitsee Karlbyn satamassa, jonne on juuri sopiva pyöräilymatka (noin 4 kilometriä) ja matka on antoisa kiemuraisen, punaisen tien ansiosta. Huomiota kannattaa kiinnittää myös paikallisten hauskoihin yksityiskohtiin, kuten postilaatikoihin!

Iltaa vietimme saunoen juuri valmistuneessa rantasaunassa ja syöden kesäruokaa. Hauskaa viihdettä on myös seurata kanssaveneilijöiden rantautumista - tietenkin tarjoten apua mahdollisuuksien mukaan. Tällä kertaa vastapuolelle laituria kiinnittyi uusi Princess 60, rekisterinumerona kyrillisiä kirjaimia. Aluksen isäntäperheellä olikin palkattuna kippari, joka hoiti niin kiinnittymisen kuin irrottamisenkin yksin! Melkoista ammattitaitoa vaatii, sillä ylimääräistä tilaa laiturissa ei juurikaan ollut ja tuulikin osui taas Sandvikiin.




































 

Perjantaiaamuna lähdimme uhmaamaan Kihdin aaltoja, kompassin osoittaessa tuttuun ja turvalliseen Helsingholmaan. Juuri ennen satamaan saapumista sivuaallot keikuttivat Helenaa niin, että Volvo Penta imaisi ilmeisesti ilmaa polttoaineletkuihin ja kierrokset vaelsivat parin minuutin ajan. Satamassa ei kuitenkaan paljastunut mitään erikoista, joten päätin tutkia ongelmaa paremmalla ajalla, koska moottori toimi täysin normaalisti tämän jälkeen.

Satamaan naapuriksemme saapui tuttu Sundancer vastaanottamaan lomareissulaiset tutuille vesille. Snorkkelille ja räpylöille oli jälleen käyttöä, koska viimeksi Helsingholmenissa uidessa veden lämpötila oli 11°C - nyt reilusti yli 20°C!

Helsingholmenin vuokrasauna tuli myös vihdoin testattua ja se antoi mukavat löylyt, täysin omassa rauhassa auringonlaskun puolella. Näitä hetkiä muistellessa joulukuun räntäsateessa ymmärtää, miksi maksaa veneen huollosta maltaita ja käyttää vapaa-aikaansa pohtien mahdollisia varusteostoja M/Y Helenalle.





































 


Tulevia seikkailuja varten!

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Lomareissu, Maarianhamina - Rödhamn

6.8.

Maarianhaminassa pyörittyjen päivien jälkeen miehistön mieli halajaa merelle. Kohde oli jo hyvissä ajoin, reittisuunnitelmaa tehdessä, päätetty: Rödhamn. Siirtyminen näiden satamien välillä ottaa vain hetken, kuten seudulla liikkuneet tietävät. Aallokko ei ehtinyt vielä aamupäivällä nousta kovinkaan korkeaksi, joten saimme paahtaa normaalia 27,5 solmun nopeutta koko matkan. Toisaalta oli mukavaa saada poijuhaka kiinni jo hyvissä ajoin!


Rödhamn oli hehkutuksen veroinen kohde - ellei enemmän. Maasto karua kalliota satoine kummeleineen, rakennukset taattua saaristoarkkitehtuuria laiturin kiemurrellessa nettikuvien mukaisesti rannanmukaisesti.


Kävelyretkellä saaren ympäri löysimme mahtavan laguunin, jonne päätimme tulla ensimmäistä kertaa uittamaan ostamiamme räpylöitä ja maskia. Kannatti! Pohjasta tosin paljastui melkoinen määrä naulaisia lautoja ja roskaa - jotenkin pysäyttävää.





































 


Rödhamnissä vietetyn vuorokauden jälkeen päädyimme "tuttuun" saariryhmään Kihdin keskelle...

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lomareissu, Kastelholm - Maarianhamina

3.8. - 5.8.

Kippari oli jo pitkään halunnut esitellä tarkemmin työmatkoilla tutuksi tullutta Maarianhaminaa gastille. Viivyimme osittain tästä syystä - osittain navakan 11m/s tuulen vuoksi pikkukaupungissa pidempään. Siirtyminen Kastelholmasta tapahtui luonnollisesti Lumparnin aukon reunaa pitkin, Lemströmin kanavan läpi Maarianhaminan itäsatamaan. Itäsataman saniteettitilat saunoineen olivat hieman likaiset, kenties parhaimman sesongin suurempia jälkiä ei vielä oltu ehditty siivomaan. Tämä ei meitä suuremmin haitannut, sillä vietimme päiviä paljon Lilla Holmenin uimarannalla, Gröna Uddenin leirintäalueen rantaa pitkin hölkäten ja Gallerian pikkukauppoja kierrellen.



































Maarianhaminassa näyttää olevan aktiivinen purjehdusharrastus voimissaan, sillä joka ilta (työmatkoillakin bongattu) nuoret laskevat pienet jollansa vesille ja lähtevät kiertämään Slemmernin aukkoa. Isät hyppäävät kilpamallisiin Jeanneau-purjeveneisiin hakemaan 20 solmun nopeuksia samalla aukolla... ...ja hurjimmat nousevat kantosiipien päälle silmämääräisesti haastaen Bustereita.







































Länsisatamasta, Åss Paviljongenissa nautittujen Coronoiden jälkeen löysimme vihdoin pitkään etsimämme Ahvenanmaan ystävyyslipun. Nämä olivat loppu kaikista keskustan kaupoista, joista pitkään niiden perään kyselimme. Jälkikäteen huomasimme niitä löytyvän myös omasta satamakonttoristamme... Erittäin mukava piristys liehumaan Suomen lipun kaveriksi!


Ahvenanmaan merenkulkumuseo oli yksi kaupunkikohteemme kiinnostavimmista visiiteistä. Jo pelkästään rakennus on arkkitehtoonisesti niin hieno, että se kutsuu sisälleen tutustumaan lisää. Pääsylippuun kuuluu myös sisäänpääsy entiseen rahtipurjealukseen, nykyiseen museolaiva Pommerniin. Täällä olimme viime kerralla kiertäneet, joten käytimme aikamme varsinaisessa museossa.

























Merimuseossa on sopivan mittaisia, kiehtovia tarinoita - faktoja ja fiktioita seinillä. Täällä hurahtaa helposti useampi tunti merihenkisiin esineisiin, rakennustekniikoihin ja vaikkapa merimiessolmuun tutustuen. Suosittelemme!

Kolmen Maarianhaminassa nukutun yön jälkeen oli korkea aika käynnistää Helenan sydän ja siirtyä Rödhamniin, josta seuraavassa lisää... 

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

tiistai 19. elokuuta 2014

Lomareissu, Kotisatama - Kastelholm

2.8.

Helenan hankintaprojekti alkoi suunnilleen vuoden 2014 venemessujen aikoihin. Kevät oli kiertoajelua autolla käytettyihin veneihin tutustuen, eri malleja vertaillen ja osuuspankin lainalaskuria väännellen. Ajatuksissa siinsi - erittäin kaukana, lähes ulottumattomissa - kesälomareissu omaa venettä kipparoiden.

Jälleen yksi elokuinen hellepäivä oli koittanut ja M/Y Helenan voimanlähde käynnistyi jo totutusti hörähtäen. Kannoimme painavan kuorman matkatavaroita autosta paattiin; ruokaa, uimaräpylöitä, vaatteita ja juomavettä. Gastin järjestellessä tavarat paikoilleen klikkailin reitin Karuna - Kastelholm Navionicsiin. Noin sadan merimailin matkaan oli varattu aikaa yksi päivä säätiedotuksen vuoksi, joka lupasi tuleviksi viideksi päiväksi 8 - 11m/s etelätuulia.























Ajoimme ensimmäisen etapin noin parissa tunnissa. Pysähdyimme siis täyttämään veneen polttoainetankin Korpoströmissä. En tiedä, onko ainoastaan meillä huonoa tuuria meriasemien kanssa. Turussa S-Marinin asemalla olemme tapelleet automaatin kortinlukijan kanssa, ja nyt Korpoströmissä koko pumppu oli irtisanoutunut toiminnasta. Kannoimme 30 litraa ykköspumpulta, eli autojen tankkauspisteeltä, kanisterein Helenaan. Onneksemme tankissa oli yli puolet jäljellä, joten uskalsimme lähteä ylittämään Kihdin aukkoa. Veneellä liikkuessa on kuitenkin aina mukavampi tunne, kun tietää polttoainetta riittävän myös yllättäviin tarpeisiin.



Merenkäyntiä ei juuri nimeksikään ollut laivojen aaltoja lukuunottamatta. Viking Grace näyttää Helenan perspektiivistä vielä massiivisemmalta, kuin siellä juhliessa ymmärtääkään. Laivan suunnittelussa on kuitenkin otettu erityisesti käyttökohde huomioon, eikä se muodosta pientä yhteysalusta suurempaa aaltoa saarten rantoja kuluttamaan.























Kastelholman vierasvenesatama sijaitsee linnan ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon kupeessa. Linna on toki paikan mahtavin nähtävyys, mutta vanhoihin rakennuksiin on erittäin mielenkiintoista tutustua opastekylttien avustuksella. Yhden hirsiladon Helenakin kelpuuttaisi venevajakseen.


Paikka työllistää ravintoloiden ja lipunmyynnin lisäksi myös muuta henkilökuntaa, joka nostaa kohteen vierailuarvoa entisestään.


Kastelholman linnan historia ulottuu 1300-luvulle, josta se on ollut aktiivisemmassa käytössä 1600-luvun loppupuolelle. Sen jälkeen rakennus on päässyt rapistumaan pahasti, kunnes sitä on viimein kunnostettu - tai ainakin rapistuminen on pysäytetty - ja kohteesta on tehty turistikohde. Tästä kohteesta riittäisi raapustettavaa vaikka kuinka paljon, mutta jääköön tarkempi tutustuminen jokaisen omalle vastuulle.
























Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Neljä päivää

24.7. - 27.7.

Startti torstaina kotisatamasta Högsåraan - kesän lähes pakollinen vierailu Farmors Cafeen. Onhan siellä käyty lapsesta asti, jolloin saaressa toimi ruokakauppakin edellä mainitun lisäksi. Kaupalla on edelleen lahdessa laituri, johon saa vapaasti kiinnittyä ja venevajan kyljessä sijaitsevaan laatikkoon saa omantunnon mukaan luovuttaa laiturin käyttömaksun. Me kuitenkin suunnittelimme viettävämme saaressa kaksi yötä, joten päädyimme iskemään haan kiinni varsinaisen vierasvenesataman poijuun. Niin, vielä kahvilallakin on uusi oma laiturinsa lossin vieressä, jonne toivotaan päiväkävijöiden suuntaavan. En ihmettele, että veneilijät olivat hukassa tultuaan häädetyksi vierasvenelaiturista, kun kertoivat suuntaavansa illaksi muualle!














Pidämme saaristossa siitä, että ihmisille järjestetään monenlaista pientä kisailua, näyttelyä ja katseltavaa. Högsårassa esiintyi trubaduuri perjantai-iltana ja vähän sitä ennen lähti 14 + 1 hengen soutuvene liikkeelle ainakin oman kiinnostukseni herättäen.

Kahden Högsårassa vietetyn päivän jälkeen mieli teki jo suuresti liikkeelle - totesimmekin veneilyn olevan siinä mielessä aktiivilomailua, ettei paikallaan yhtään kauempaa viihdy. Plotteriin piirtyi viiva suunnilleen samaa reittiä takaisin, josta olimme tulleetkin. Tällä kertaa matkasimme kaverin luo Kuusistoon Paraisten kanavan läpi. Kanavan piti olla hieno kokemus, mutta viimeisen sillan kohdalla (pohjoisessa päässä) saimme pohjakosketuksen! Ajoin erittäin varovasti tyhjäkäynnillä eteenpäin vetäen usean pikkuveneen letkaa perässäni, joten vaurioita ei syntynyt onneksemme ollenkaan. Onni onnettomuudessa.
Kuusistossa oli luvassa kesäillan viettoa suurella porukalla. Nautimme illasta hyvän ruoan, kylpytynnyrin ja yli 20-asteisen meriveden kera. Illan päätteeksi oli luksusta kävellä kymmenen metriä omaan veneeseen nukkumaan, kun muut pohtivat taksimaksujen puolittamista. Meidän liikkuminenhan on lähes ilmaista...





























Sunnuntai-aamuna maittavien laiturikahvien jälkeen lähdimme kompassilukemaan 180°, Höglandetiin. Pidimme saaresta erittäin paljon edellisellä kerralla ja sen sijainti oli sopivan lähellä kotisatamaa, joka odotti seuraavana päivänä... piti odottaa... Vietimme saaressa tukalan kuuman päivän lämpömittarin osoittaessa reilusti yli 30° celsiuksen lukemaa, ilman seisoessa täysin paikallaan ja sinilevän täyttäen kaikki poukamat.





Emme olleet juoneet alkoholia päivän aikana, olimme levänneet koko päivän ja nukkuneet huonosti edelliset yöt lämpötilan vuoksi. Lähdimme 23.15 kohti kotisatamaa tuulen kääntyessä puhaltamaan Helenan keulaa kalliota kohti. Olin katsellut ja kuunnellut pitkin kesää veneiden liikkumista keskiyön aikaan miettien, miksi joku vielä silloin liikkuu. Nyt kokeilunhalu yhdistettynä muuttuneeseen sääennustukseen sai meidät irroittamaan köydet rannasta ja kiskaisemaan ankkurin ylös. Erittäin hieno kokemus, mutta AIS-vastaanotin ja tutka olisivat olleet tarpeellisia heinäkuun lopun pimeydessä.

Laivastossa palvellessa - öljyntorjunta-alus Hallin navigointijärjestelmiä seuratessa - olin oppinut haaveilemaan  laadukkaasta navigaattorista, AISsista ja tutkasta myös omaan hamassa tulevaisuudessa kotirantaan ostettavaan veneeseen. Mielestäni huviveneen turvallisuuteen satsaaminen ei koskaan mene hukkaan, onhan vene aina omistajalleen rakas, miehistöstä puhumattakaan. Onnettomuuden ennaltaehkäisy on mukavampaa kuin sen kokeminen.

Siirryimme tällä kertaa Ipadin navionicsin, Garminin plotterin ja tähystäjän havaintojen perusteella matkan pienestä aallokosta nauttien Höglandetista kotisatamaan. Klo 00.30 keulaköydet olivat jälleen turvallisesti siansorkassa kotilaiturin knaapissa. Ei pimeäajo mitään rakettitiedettä ole, kunhan laitteet toimivat, tähystäjän näkö pysyy skarppina ja kipparin mieli tyynenä.

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lomaa odotellessa...

...on pakko tyytyä viikonloppumatkailuun, josta kuitenkin saa erittäin mukavasti iloa irti valitsemalla kohde sää ja matkustusaika huomioiden. Tällä kertaa (18.7. - 20.7.) suuntasimme ensin Sandön saareen työviikon jälkeen. Saaristomerellä veneilevät varmasti tuntevat paikan, eikä se suurempia esittelyjä kaipaa. Me saavuimme tutulla 27,5 solmun nopeudella kakkospoukamaan jo viiden aikoihin, jolloin saatiin melko vapaasti valita paikka hiekkarannalta.
















M/Y Helenaa ei kuvaista havaitse, koska käytännön kautta tarpeellisuutensa ilmaissut ankkaroliina puuttuu keulasta. Jätimme paatin kellumaan kauas poukamaan ankkurin varaan - jossa se toki pysyi erinomaisesti, mutta aiheutti aina uimaretken miehistön halutessa rantaan. Aasinsiltana uimisesta mainittakoon todella ikävä sinilevätilanne, joka hieman lannisti rannan auringonpalvojien virkistymishalukkuutta.

Illalla söimme gastin hankkimia mansikoita kaksi litraa ja taisimme maistaa punaviinitkin.


 






































Aamun aloitimme frisbee-heitoilla ja auringonotolla. Molemmat kostautuivat kipparilla myöhemmin, kun maha hehkui samanvärisenä ylläolevien mansikoiden kanssa. Hauskaa oli kuitenkin viettää aikaa luonnonsatamassa nopeasti unohtaen arjen rutiinit.
 

Sain omaan makuuni parhaimman venekuvankin kesältä, jossa hauskasti pitkällä putkella kuvatessa Helena on siirtynyt lähes keulakiinnitykseen rantaan. Todellisuudessa vene pyöri ympyrää ankkurinsa ympäri vähintään sadan metrin päässä kyseisestä hiekkarannasta.



Jätimme Sändön lauantaina siirtyäksemme Paraisille tänä keväänä avattuun Ravintola Kamuun tarjoten vanhemmille kyydin vesiteitse pelipaikoille. lltapäivällä ennen paluumatkaa kotisatamaan seurasimme salamointia, joka kuitenkin nopeasti päästi meidät irroittamaan laiturista.

Sandön hiekalle on vielä päästävä pumppaamaan aurinkopatja täyteen ja vetämään 50-metrin liina rannan mäntyihin kiinni keulaan hankittavasta ankkaroliina-rullasta.














Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Keskikesän seikkailuja

19.6 - 22.6
Juhannus! Vietimme torstai-illan appivanhempien mökillä, jonne saapui Bavaria 35 HT SeaRayn ja Flipperin seuraksi. Turhaan siis pelkäsin Helenan syväyksen riittävyyttä aikaisemmin. Ranta olikin melkoisen täynnä paatteja, mutta uimaan mahduimme sentään.

Juhannusaattoaamuna halusimme nähdä kuuluisan Nauvon juhannuksen. Luulimme saaneemme hyvän paikan ilman paikkavarausta (nämä olivat myyty loppuun helmikuussa), mutta molemmille puolille seilasi yli 40-jalkaiset purjeveneet ja olimme rusentua...
Juhannus Nauvossa oli virkeä, mutta laiturilta rannalle astuessa juhlijoiden keski-ikä laski alle täysikäisyyden, joten koimme olevamme hieman väärässä paikassa. Hauskaa oli bongata vanhempi ruotsalaispariskunta purjeveneellään, joka katseli ihmeissään illalla ympärilleen ja kello seitsemältä juhannuspäivänä suuntasi kohti väljempiä vesiä.





 







Juhannuspäivänä suuntasimme Korppoon Verkkanille, josta kuuleman mukaan saa maan parhaat ribsit. Satamamaksu sisälsi siistin saunan, sähkön, veden ja sisäänpääsyliput illan juhannustansseihin! Ribsit vaihtuivat Buffalon menua selatessa pihveihin, mutta tanssiliput hyödynsimme ja ilta oli erittäin hauska. Kohtalainen tuuli osui vierasvenelaituriin, mutta saimme parhaan paikan suojan puolelta ja kylkiparkilla. Sunnuntaina olikin paluupäivä, joka venyi iltaan asti mukavan fiiliksen myötä!



 





















27.6 - 29.6
Perjantain kohteeksi oli valittu Naantali - idyllinen ja edustava kaupunkisatama. Täällä saimme maittavat Trapin pizzat hyvässä seurassa. Vihdoin myös nukkuminen Helenan pistopunkassa alkaa tuntua hyvältä, ilmeisen alkujännityksen jälkeen.




















Lauantaina oli valitettavasti vuorossa miehistön vaihto, jossa vaki-gasti joutui vaihtamaan venettä Turun Aurajoessa ja Helenan nahkapenkeille istuutui railakas poikaporukka. Kaveriporukan toiveena oli kohde, josta löytyisi menoa, mutta halusin kuitenkin näyttää saaristoa pidemmälle, kuin Naantaliin.
Nauvon laituriin rantautuminen onnistui toisella yrittämällä, pientä treeniä vaaditaan vielä siis niin kipparilta, kuin miehistöltäkin! Ilta sujui rauhallisissä merkeissä, kun arvatenkin juhannus painoi veneilijöiden illanviettointoa. 
















4.7 - 6.7
Kesän paras viikonloppu toistaiseksi; Ruisrock, luonnonsatama, +25°C ja naudanlihapihvit. Olimme ostaneet gastin kanssa liput perjantaiksi kesäfestareille, jossa olikin mukavaa tutustua uusiin kavereihin ja rokata muun muuassa The Offspringin parissa. Pientä luksusta festari-iltaan toi myös se, että Helena oli köytetty Aurajokeen yösijaksi.















Lauantain lähtö Aurajoesta venyi sattuneesta syystä reilusti yli puolenpäivän. Päätimme vihdoin suunnata ensimmäistä kertaa luonnonsatamaan, koska kelit olivat mahtavat ja jääkaappi lastattu täyteen ruokaa. Kohde Saaristomeren korkein saari Högland Ruissalo ohittaen.


Höglandetin (ja saman saariryppään muiden saarien) rannat ovat syviä ja sopivat hyvin rantautumiseen. Me löysimme sopivan paikan toisella lähestymisellä, mutta kokeneet kävijät tuntevat useita syviä kohtia rannasta, jolloin kaikuluotausta ei tarvitse suorittaa.



Illalla nautimme viinilasit rantakalliolla ja seurasimme MM-futista Ipadilta!








































Seuraavan päivän luontopolku venyi täydeksi saarikierrokseksi, jossa samastui Indiana Jones -leffojen fiilikseen kalliokiipeillessä tai poukamia ylittäessä. Harmittavan nopeasti Helena tuli kuitenkin vastaan ja jouduimme käynnistämään moottorin maanantai-aamun töitä varten...


Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kevään reittimatkailua


23.5 - 25.5
Toukokuun ajan Helenan miehistössä haaveiltiin ensimmäisistä vierailukohteista; luonnonsatamia, kaupunkikohteita vai sukulaisten mökkejä. Vapun neitsytmatka raekuurojen säestämänä sai meidät varautumaan lämpöisesti toukokuun reissuille. Kiinnitettyämme Helsingholmaan sää paljastui hellerajoja rikkovaksi unelmakeliksi, joten valopetroolit säästyivät ja vaihdoimme uimavarustuksen päälle. Talviturkin heitto sujui ripeästi +11 asteisessa vedessä.


Helsingholmen on paikkana aivan mahtava, jossa vierailija aistii saaristolaiselämän edelleen upeasti. Saarta asuttaa ympärivuotisesti yksi perhe. Heillä on tarjota veneilijöille vuokrasauna, tuoretta kalaa ja pieni itsepalvelukioski. Roskikset, uusi ulkohuussi ja grillipaikka löytyivät myös edellämainittujen lisäksi. Tänne palaamme uudelleen tänä kesänä varaamaan saunan kalliorannalta, jossa saattaa bongata valkoisen vapaana kulkevan hevosen vahtikierroksellaan!

 















13.6 - 15.6
Kesäkuun ensimmäinen mahdollinen veneilyviikonloppu sujui vuotuisten serkkubileiden kautta sukulaisten mökille. Serkkubileet vaativat veronsa ja seuraavan päivän herätys venyi niin pitkään, että tuuli oli lähtiessä noussut tietenkin yhtä kovaksi kuin edellisenäkin päivänä.

Perjantainen kiinnittyminen mökkilaituriin, johon osui +9m/s sivutuuli, vaati apuvoimia rannalta. Helenan hytin korkeus yhdistettynä veneen keulan keveyteen tekee veneestä erittäin tuuliherkän ja rantautumisissa vaaditaan melko paljon ennakointia. Keulapotkuri onkin osoittautunut aivan ehdottomaksi varusteeksi, jonka avulla näistäkin tilanteista selvitään kunnialla.

Laituria koristi Helenan lisäksi sedän erittäin kaunis suomalainen Scylla. Vene on kuin karkki ulkonäöltään ja sillä on myös seilattu Suomen aluevesien ulkopuolella.















Siirtyminen bileillan laiturista Erikan vanhempien mökkirantaan sujui navakasta tuulesta huolimatta kepeästi, koska pääsimme kulkemaan kapeita sisäväyliä koko matkan ajan. Ainoastaan rannan syväys mietitytti, mutta hiipimisvauhdilla ja perävetolaitteen nostolla yläasentoon pohjakosketuksilta matalahkoon savipohjaan vältyttiin. Illan kruunasi sauna ja pilvien takaa esiin tullut aurinko.

Helena jääkin muutamaksi päiväksi odottamaan juhannusta SeaRayn kaverina, jolloin tarina jatkuu!














Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Nimen kautta elektroniikkaan

Aloitetaan ensimmäisestä; veneen aikaisempi nimi ei miellyttänyt meitä, vaikka olikin kulkenut veneen kyljessä ensikasteesta lähtien. Perinteisesti aluksen nimeä ei saa vaihtaa sen elinkaaren aikana, mutta me päätimme uhmata merimiesuskomuksia näin tehden. Mielessä pyöri yksi toinenkin moderni vaihtoehto nykyisen nimen ohella, mutta uskomuksien hieman kummitellessa mielessä päädyimme kuitenkin oikeaoppiseen veneen nimeeseen. Kolmitavuinen naisen nimi, joka päättyy kirjaimeen A. Helena.
Tarrat teetettiin suomalaisessa verkkokaupassa verkkari.fi:ssä. Tarrat olisivat voineet löytyä jokusen euron halvemmalla muualta, mutta hyvä editori esikatseluineen helpotti tilaamista ja sai lompakon jälleen kevenemään muutamalla kympillä.






Elektroniikkaa käytetään veneellä liikkuessa ja reittisuunnittelussa paljon. Perinteinen paperikartta on useimmiten "perämiehellä" seurattavana kulussa, mutta itse ajo kuitenkin tapahtuu plotterin avustuksella.
Ipadiin hankittu Navionics Europe on miellyttävän helppokäyttöinen ja laaja sovellus, erityisesti reittisuunnitteluun. Klikkailemalla reitin kartalle näkee teoreettisen veneen kulutuslukeman, matkan pituuden ja tarvittaessa jopa säätiedot reitin varrella. Ajossa pidän karttaa zoomattuna lähelle varsinaisen plotterin esittäessä suurempaa mittakaavaa.
Varsinaista plotterin virkaa toimittaa Garmin 720S kosketusnäytöllinen monitoimilaite. Välineeseen on mahdollista kytkeä esimerkiksi tutka, ais ja kaikuluotain jakaen samanaikaisesti katsoen merikarttaa. Kaikuluotaimen anturin asennus on 2014 - 2015 talvikauden projektina, meri-VHF:n lisäksi. Plotterin ehdottomasti suurin plussa on sen tarkkuus - nopeusnäytössä ja signaalin voimakkuudessa on selvä ero Ipadiin, joka voi toimia vain kakkoslaitteena. Ainoastaan karit ovat hieman turhan pienellä merkattu omaan makuun Garminissa, muuten kelpolaite automaattisine reittisuunnitteluineen.
Musiikin kuunteluun tilattiin Ebay -nettihuutokaupan kautta kahden euron AUX-johto, jolla saadaan esimerkiksi Spotifyn laaja valikoima käyttöön. Haaveissa olisi myös pienten kaiuttimien asennus perälaatikkoon...

Blogin tarkoituksena on toimia aktiivisena lokikirjana matkamme varrella saaristomerellä - ehkä joskus kauempanakin.